Tämä kokemukseni "sattui" Kiirastorstaina keskellä (ei mitään) metsää. Miksi tämä kokemus tuotiin minulle, se liittyi kaiketi aiempiin tapahtumiin ja pohdintoihini, yksin ja vetämissäni ryhmissä. Olin siis jo jonkin aikaa työstänyt käsitteitä ja "kietoutumisen lakia", miten liitymme erilaisten tähtijärjestelmien asukkaisiin. Ja erityisesti minua oli puhuttanut Rakkauden käsitteen ymmärryksen eroavaisuudet. Lisäksi minua olivat lähestyneet useat henkilöt, joilla oli paljon kysymyksiä tähteläisyydestä, ylipäätään elämänsä tarkoituksestaan ja itsen rakastamisen vaikeudesta. Ja kysymys on viime aikoina ollut monen kohdalla myös "heräämisestä", joka ei liity mitenkään minkään tietyn uskonnon piiriin. Ja miksi käytän otsikon mukaista "Enkeli" -sanaa, johtuu siitä että se on monelle tuttu ja turvallinen käsite. Olen täällä puhunut aiemminkin Plejadien merkityksestä minulle ja siitä miten se resonoi erittäin voimakkaasti kohdallani. Ja Plejadilaisten sanoma oli nyt noussutkin ryhmissä vahvasti esille, niin keskusteluissamme kuin meditaatiossamme. Tämä kaikki tapahtuu siksi, sillä tällä tällä planeetalla me olemme nyt hyvää vauhtia tulossa pois eristäytyneisyyden tilastamme tällä Linnunradan Galaksin reunamalla. Me olemme todella periferiassa, kaukana galaksin ytimestä. Ja nyt olemme liittymässä yhteyteen suuremman konsensuksen kanssa. Herkimmät tuntevat sen ensimmäisinä ja johdattavat siten toisia, jotka ovat "hitaampia"
Viimeaikaisille Plejadilaisten tulolle on ollut siis syynsä. He ovat esivanhempiamme, ajallisesti miljoonia vuosia meitä edellä ja täysin vailla negatiivisuuden tuntemuksia, joissa me kylvemme päivittäin. Ja he tulivat/tulevat myös siksi, että alamme nyt näkemään rakkauden suurempaa kuvaa, "oppilas on valmiina mestaria varten"☺
Olen monesti todennut, että olen myös itse rakkauden alueella oppilas, suorastaan "kuunteluoppilas". Mutta toivon mukaan tämä oppilas on kehityskelpoinen?!
Mutta palataanpa nyt "metsään"! Kiirastorstaina olin Turun lähellä Kaarinassa kaivinkoneellani kanssa korjaamassa epätasaisuuksia lenkkipolulla, jotka olivat aiheuttaneet metsäkoneet. Päivä oli jo aika pitkällä ja olin mietteissäni siirtymässä seuraavaan korjauskohteeseeni, tietäen että siirtymä on vielä Harjavaltaan samaisiin tehtäviin, eli päivä kääntyy yöhön kun olen kotona. Koneeni täytti koko lenkkipolun eikä siitä mitenkään olisi voinut mahtua kulkija ohitseni, enkä nähnyt taakseni peilien puuttuessa. Pian jokin harmoninen ja hyvyydentäyteinen voima valtasi minut ja sai katsomaan minut taakseni. Siellä odotti vuoroaan ehkä minua vähän nuorempi naishenkilö polkupyörällään, jolla oli erikoinen pyöräilykypärä. Harmikseni arvasin, että hän oli ollut siellä jo jonkin aikaa ja odottanut että pääsee ohitseni. Katsoin häntä silmiin katuvana ja nöyränä, pyytäen mielessäni anteeksi, odottaen että häneltä tulisi joku moite tms. Mutta mitä vielä, hän tervehti minua ystävällisesti, en tietenkään kuullut ohjaamoon mitä hän sanoi, mutta luin sanat hänen huulten liikkeistään. Olin jotenkin shokissa, mutta postiivisesti, "toivuttuani" havahduin ja ajattelin avata oven ja sanoa hänelle jotain, mutta hän oli poissa. Hän edusti rakkautta, hyvyyttä, myötätuntoa ja näitä kaikkia ehdottomalla tavalla❤❤❤!!!. Oppilas oli valmiina mestaria varten. Hän oli Mestarini ja Enkelini ❤. Mieleeni jäi erikoinen kypärä, joka oli minulle viesti tulijasta joka tuli vain käymään...
"Oh my angel, please come back and take me to the stars"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti