lauantai 25. kesäkuuta 2016


                            PEKKA ERVASTIN TERVEHDYS

Tervehdin sinua parahin lukijani keskikesän juhlan merkeissä!.
Kokemukseni josta kerron seuraavassa, tapahtui työmatkallani muutamia viikkoja sitten ajellessani 10. tietä välillä Forssa-Hämeenlinna. Olin menossa Astrologin ja Osteopaatin tehtäviin parin päivän keikalle. On tavallista, että käyn etukäteen asiakkaiden planeettakuvioita sekä kysymyksiä tai miten hoitaisin heitä Osteopaattina. Ajaessa näiden asioiden tarkastelu on hyvin luontevaa. Ajaminen minulle on oikeastaan eräänlainen meditaatio, jossa myös usein alkaa eräänlainen kommunikaatio verkon kautta ja -kanssa.
Erään henkilön kohdalla pohdin tähtikarttansa nousevan Jupiterin suhdetta kartan muuhun kokonaisuuteen, kun alkoi tapahtua. Jostain tietoisuuteeni alkoi nousta Teosofi ja Okkultisti Pekka Ervast (1875-1934) ja hänen kartta, jota olin erityisesti tutkinut aloitellessani Astrologin tietäni yli 20 v sitten ja myöhemminkin, tosin sittemmin harvakseltaan. Muistin että Pekan kartalla nousee sama Jupiter kuin uudella asiakkaallani, (tai pikemmin minut laitettiin muistamaan). Pian aloin tuntea hilpeyttä ja tunsin tietoisuudessani Pekka Ervastin viestin ja samalla suuren valon, "viethän oppilaalleni terveiseni, hän on myös Jupiterin lapsi niinkuin minäkin". 
Olin kohtalaisen voimallisesti poissa 3D: stä ja ravistelinkin itseäni tähän kummalliseen ihmisyyden lineaarisuuteen ja outoon laatikkoon nimeltä auto. Ajattelin, todetessani että puolisen tuntia on vielä määränpäähäni, että miten voin kertoa tämän saamani viestin ko. henkilölle?!. Ja ylipäätään tekeekö mieleni temppuja, joka ei toisinaan ole poissuljettu. Samalla mietin että en kertakaikkiaan voi kertoa tätä tarinaa ventovieraille ihmisille, saan samoin tein lähteä sinne mistä tulinkin. Päätin yrittää laittaa koko asian taka-alalle loppumatkan ajaksi.
Niinpä saavuin sitten määränpäähäni ja vastassani oli ystävällisiä ihmisiä, tunsin oloni kotoisaksi. Pian käsitin kenelle matkallani saama viesti kuuluisi ja joka osoittautui upeaksi persoonaksi, mutta yritin tukahduttaa viestin mielestäni. Mutta sitten, juuri kun olin aloittamassa työtäni suustani alkoi tulla sanoja, joita ihmisosani ei aikonut sanoa. "Ervastin Pekkakin siinä matkalla laittoi sinulle terveisiä", mieleni käänsi viestin osin kevennykseksi hänelle, jolle viesti oli tarkoitettu.
Kun sitten huomasin, että viestin saanut henkilö ei nauranutkaan vaan kiitti ja sanoi todella ytimekkäästi: "Pekka Ervast on yksi merkittävä henkinen opettaja minulle, erityisesti minua puhuttaa juuri nyt hänen teoksensa "Kalevalan Avain", jota luen." Tämän kuultuani kehoni värisi ja reagoi, aloin myöskin tarkentaa viestin sisältöä saajalle, joka oli tässä vaiheessa hyvin otettu ja kiitollinen. Tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta että viesti meni lopulta perille, mutta tunsin myös sisäistä häpeää että olin skeptinen ja epäröivä viestin suhteen ja välillä en aikonut ollenkaan myöskään kirjoittaa tästä, kunnes vasta nyt viikkojen päästä.
Haluan sanoa myös sinulle rakas lukija, että luotathan siihen sisäiseen vaivattomaan tunnelmaan ja intuitioon mikä sinulle tulee elämäsi arjen pienemmissä ja suuremmissa asioissa. Ethän anna rajoittuneen mielesi sammuttaa tätä suurta viisautta, joka on meidän jokaisen ulottuvilla. Viisautta, joka johdattaisi meidät mielellään onnellisuuteen, tasapainoon, rakkauden tunteeseen itseä ja toisia kohtaan sekä ykseyteen kaikkeuden kanssa!

M.