VIISAS IHMINEN ASTUI ETEENI
Hei sinä lukijani viime kerrasta on taas aikaa, mutta sinua en ole unohtanut😋. Olen osallistunut lisää tämän planeetan kouluun esim. aineen ja materian oppitunnilla kohdallani. Se on vaatinut huomiotani melko tavalla. Mutta voi jälleen sanoa, että olen palannut siihen "asian ytimeen" miksi tulin tämän planeetan kokeeseen. Energioiden ja värähtelyn muutos on todellisuutta tässä järjestelmässä juuri nyt ja se on todellisuutta. Me teemme sen yhdessä. Kerron jo tässä seuraavan blogikirjoitukseni aiheen, joka on "Monen kerroksen väkeä maa-planeetalla", jossa kerron tästä enemmän. Se ilmestyy piakkoin, mutta ennen sitä seuraavassa kerron jälleen erään kokemuksen, jonka keskellä olin aivan hiljattain.
Parisen viikkoa sitten olin kutsuttuna pohjanmaalla eräässä hoitolaitoksessa puurojuhlassa, sillä nuorempi veljeni on jo pitkään asunut tässä paikassa. Jo alkuun mennessäsi tunsin hyvän ja hilpeän tunnelman siellä. Söimme laitoksen asukkaiden kanssa riisipuuroa ja nautimme myös glögiä, joulutorttuja ja pipareita. Jutustelimme kaikenlaista kivaa toisten vieraiden ja hoitolaitoksen asukkaiden sekä hoitajien kanssa. Myöskin lauloimme yhdessä joululauluja. Asukkaat, jotka monetkin olivat siellä asuneet jo pitkiä aikoja, sillä he eivät selviä itsenäisesti elämässään, vaan tarvitsevat tukea. Pysyin vireänä siitäkin huolimatta, että olin lähtenyt jo edellisenä päivänä Taivassalosta Espooseen pitämään kurssia ja siis jo tänään olin aamusta lähtenyt Espoosta Pohjanmaalle. Kun tunnelma jatkui leppoisana, istuessani veljeni vieressä, aloin tarkkailla ihmisten energioita ja varsinkin laitoksen asukkaita, miksi he olivat ottaneet tuon kehon ja mitä he halusivat opettaa meille muille?!?🤨. Olin jo aiemminkin miettinyt samaa, mutta jostain syystä tällä kertaa antauduin tähän tavallista syvemmin, koska jokin jo alkoi tuntua jaloissa ja päässä😎 pitkien ajomatkojen jälkeen kera hyvien syöminkien ja juominkien. Kuva näiden erityisten ihmisten olemassaoloon alkoikin jäsentyä minulle varsin selkeänä.
Huomasin, että vielä muutamia vieraita tuli vielä myöhemminkin. Huomioni kiinnittyi kahteen henkilöön, jotka tulivat myös viimeisten joukossa katsomaan läheistään, juuri häntä jota olin erityisesti tarkkaillut. Huomasin pian, kun he kohtasivat laitoksessa olevan läheisensä, varsinkin toinen heistä oli tullut paikalle vastahakoisesti ja kun tämä laitoksen asukas innoissaan jonotti näiden kahden omaisensa kanssa puuroa, glögiä yms., tämä toinen komensi tätä. Pian totesin, että pöydässämme oli muutama vapaa paikka ja vastapäätäni yksi. Tietystä syystä tämä huonommalla tuulella ollut vieras istuutui juuri vastapäätäni. Ajattelin, että tästäpä taitaa tulla hilpeitä tilanteita, sillä veljeni vieressäni, joka on erityisherkkä kokija ja näkijä, alkoi juttelemaan hyvinkin leikinomaisesti. Sehän oli omiaan jo keventämään tunnelmaa jo alustavasti tämän viimeisten tulijoiden joukossa tulleen vieraan mielessä, mitä ilmeisemmin.
Kun hetken aikaa kului ja tämä yksikin vieras jo hieman hymyili, hänen tässä laitoksessa asuva läheisensä tuli luokseni ja kysyi minulta jämäkästi: "kuinka pitkä aika on 30 vuotta?". Kysyjä oli siis juuri hän, jonka olin todennut henkisesti olevan vireä ja melkoisen pitkällä polullaan vaikka oli nyt ottanut tämän kehon. Pienen yllätykseni en antanut näkyä, vaan mietin että vastaanko lyhyen vai pitkän kaavan mukaan. Valitsin sitten lyhyemmän kaavan. Silti hän jäi lähelleni toviksi ja halusi kysellä aika-käsitteestä minulta lisää, kunnes hoitajat halusivat ohjata häntä pois. Olin vähällä sanoa, että antakaa hänen olla vieressäni!. Näkemisen arvoinen oli siis myös tämä huonommalla tuulella ollut omaisensa, joka varmasti aisti tästä tilanteesta jotain enemmän, jolloin hänen asennoitumisensa muuttui lisää. Niinpä, sinä parhain lukijani, mieti sitä miksi tuo viisas ihminen tuli juuri Tähtipojan luokse, 70-80 henkilön joukosta, joka tosin on miettinyt tuota aikakäsitettä vähintäänkin tuon 30 vuotta🤩. Tarinan opetus lieneekin se, että ethän milloinkaan aliarvioi tulijaa olemuksensa perusteella🙏.
