tiistai 21. maaliskuuta 2017

                       HYÖKYAALLON PYYHKÄISY
Tämän tekstin aihe on saanut alkunsa (jos sellaista on) yli 10 vuotta sitten. Olimme pienellä porukalla eräällä mökillä pohjanmaalla. Oli lokakuinen hyinen viima ellei myrskytuuli jo päivällä ja jähmetyin aika-ajoin katselemaan meren raivoa, joka kasvoi ja kasvoi. Ja mitä enemmän katselin kasvavia aallokkoja sitä selvemmin näin kuvia tapahtumista, jotka eivät liittyneet olemassaolevaan aika-kehykseen. Kuva-sarja tuli aivankuin toisesta ulottuvuudesta. Kysymyksessä oli aivan toisenlainen aalto, kuin nyt kyseessä olevat! Päätin unohtaa asian, niinpä ruokailimme ja nautimme hieman "virvokkeita". Illan mittaan kuitenkin sauna kuuluisi traditioon, huolimatta hyisestä säästä. Saunan yhteydessä kävimme meressä, vaikka aaltoja oli jo melkoisesti ja aivan sysimustaa. Huomasin itsessäni ihmeellistä uhmaa ja uin aina saunahetken jälkeen yhä pidemmälle ja pidemmälle. Toiset jo huolestuivat ja olinhan myöskin "tiloissa". Tämä ei kuitenkaan estänyt minua menemästä yhä pidemmälle, sillä päiväinen kokemus oli jotenkin takaraivossani ja ajoi minua haastamaan meren.
Kylmä kuitenkin kangisti minut ja saunan jälkeen menin minäkin nukkumaan. Tämä asia jäi sikseen vuosiksi. 

Nyt vähin erin, viime vuosina tämä visio on tullut uudelleen esiin tarkentuen, tosin harvakseltaan.
Mutta tänään, jutellessani erään ystäväni kanssa, minulle tuli pakottava tarve jutella asiasta. Sanoinkin juodessamme kahvia, että "voitko ottaa tukevan asennon, seuraavaksi mitä kerron ei ole aivan kevyttä?!"Hän totesi siihen, että "se sopii". Sitten minä aloitin kertoen että minulle näytetty kuvaa miten poistun eräästä elämästäni planeetalta nopeasti, monen muun muuassa monen kymmenen metrin hyökyaallon voimasta. Ja miten jähmetyin odottamaan aallon ottamaan minutkin syleilyynsä, seisoen mantereella. Yllätyksekseni hän kuunteli erityisen vakaana ja jatkoi itse, että "ihmeellistä miten minä olen nähnyt viime aikoina monta kertaa unen jossa olemme veneen kanssa veden varassa ja on kiire pois eikä ole mahdollisuutta auttaa toisia".

Samaan aikaan kun hän kertoi omaa unikuvaansa, minulle alkoi kirkastua yhteinen aikakausi jossa olimme joka oli Atlantis. Kryon on puhunutkin Akaasiaunista ja tänään hän lisäsi käsitteeen nimeltä "Akaasiavisio". 
"Te kannatte solurakenteessanne akaasiaanne, verhon on sopivaa ja aika alkaa nousta, se on suurenmoista ja te valitsitte niin. Te alatte muistaa historianne ja huuhtelette pelkonne tietäen että olette ikuisia olentoja, te löydätte tähtisiemenen itsestänne ja siten oivallatte kuuluvanne suureen tähtiperheeseen. Ja teidät on rakkaudesta luotu, löytäkää tuo rakkaus itsestänne"

Mika Kristian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti