MISSÄ RAKKAUS ON

Hei taas sinä sinä joka luet tätä blogiani😀!. 

Olen puhunut kursseilla viime aikoina mm. unen-aikaisesta opetuksesta ja akaasiamuistamisesta. Tässä ja ja varsinkin seuraavassa kirjoituksessani kohdataan näitä teemoja. 

Viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kolmen aikaan sohvaltani ihmetellen, missä olen. Halusin jatkaa siinä untani, siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä "ne" alkoivat työntää minulle taas asioita. Menin kuitenkin sänkyyni, toivoen, että olisin saanut siellä uudelleen unta. Se ei kuitenkaan onnistunut tuntiin tai kahteen, sillä tietoisuuteeni tuotiin opetuksellista informaatiota yhä, mutta kehoni antoi periksi ja nukahdin. Olin siis valmis kirjoittamaan tätä tekstiä jo silloin. Tämä sama malli toistui maanantain ja tiistain välisenä yönä, sillä erotuksella, että nyt heräsin sängystäni, mutta taas kolmen aikaan. Jokin osuus oli taas verrattain tiiviillä työrupeamalla tien päällä ihmisten parissa, joka oli omiaan toimimaan katalyyttinä tälle kaikelle!.

Minun oli kuitenkin täytynyt kohdata oma todellinen itseni ihmisenä viime viikkoina, tunsin nyt olevani valmis siihen. Muistin taas erään Zen-viisauden, jossa mestari kehotti oppilastaan olemaan kiitollinen kun joku astuu elämääsi, sekä myöskin avaamalla kiitollisena ovi lähtijälle🙏!

Kuinka ihminen tällä tasolla voikaan olla todella vasta matkansa alussa ymmärtääkseen mitä todellinen rakkaus on ja missä se on.?!. Olin taas siirtänyt vastuun omasta onnellisuudestani itseni ulkopuolelle, toisille ihmisille, sekä olin nähnyt tasapainottomuutta, valon- ja pimeyden toimintamalleja ihmisten välillä. Näissä olin ollut myös itse kokijana myös. Nyt tuli aika tarkastella asioita "laatikon ulkopuolelta", sen verran alkoi löytyä Kristalleja ja Timantteja silmänurkistani. Viime sunnuntai-iltana tuli hetki, jolloin oli aika liittää käteni yhteen. Joku voi kutsua sitä rukoukseksi, sitäkin se saattoi hyvin olla mutta ennen kaikkea se oli matka kohti ikuista itseäni kohti l. antautumista sisäiseen matkaan kohti omaa sieluni valoa🙏. 

Tätä se oli sohvakouluni joka alkoi sunnuntai-iltana. Olin saamassa rauhaa illassa ja siihen sohvalle siis nukahdin. Kun siitä yöllä heräsin olin hyvin kirkas ja tietoinen. Jokin vanha oli (taas) minussa kuollut, oli syytä päästää irti joistain vääristymistä, joita olin kantanut. Olin valmis ottamaan nyt siinä yössä opetusta, joka alkoi näin: "tutki ihmisyydessäsi miten rakkaus-käsitettä tulkitaan ja käytetään ihmisolentojen keskuudessa väärin ja mitä se aikaansaa. Tarkkaile myös itseäsi millä tavoin osallistut siihen ihmisyyden tasollasi ja tutki myös oppituntisi (elämäsi) eräitä syitä, miksi pukeuduit ihmiseksi. Sinä tunnet tähtien sanoman jo verrattain hyvin ja kykenet auttamaan ihmisiä. Mutta työskentelet itse samojen teemojen kanssa joita opetat toisille. Rakkaudettomuus ja arvottomuus ovat käsitteitä, jotka otit mukaasi ihmisyyden oppitunnillesi. Näe ne mielen harhoina. Rakkaus on aina mukanasi, kaikkialle minne kuljetkin. Rakkaus ei koskaan hylkää sinua! Se on lopulta liima joka liittää kaiken yhteen olevaisuudessanne💖"

Huh, siinäpä opittavaa taas ja eväitä uuteen matkaan, Jos sinä saat tästä joitain oivalluksia omaan elämääsi se olisi aivan suurenmoista😍. Moni saattaa tietää tämän periaatteen, mutta jokainen voi kysyä totuudenmukaisesti itseltään, elääkö sen todeksi omassa elämässään?!

Oppilaan tiellä: Mika Kristian👦