UNIKUVIA

Onpa hienoa kirjoittaa toisesta teemasta heti perään, kun pihallakin sataa ja tuulee, on siis syksy saapunut. Jospa vielä jossain tässä välissä laitan tulen 🔥puuhellaan, niin kaikki olisi täydellistä👌.

Eräs asia joka herätti mielenkiintoni henkisiä asioita kohtaan jo kauan sitten oli se, että aloin näkemään unia tai oikeastaan kiinnittämään niihin enemmän huomioita, kun olin olin vasta vähän toisella kymmenellä. Olin rippikoulu-iässä jo aika kokenut unennäkijä ja -selittäjäkin. Unia voidaan lähestyä erilaisista näkökulmista katsoen, mutta eräs näkökulma on myös henkinen. Olen myös ajatellut niin, että unimaailma l. astraalitaso on yhteinen limittäinen taso, jossa unennäkijä operoi toisten tasojen entiteettien kanssa.!.

Kerron seuraavassa kahdesta  näkemistäni unista perättäisinä kahtena viime yönä, jotka tietyllä tavalla kietoutuvat edelliseen kirjoitukseen ja kokemuksiini joita niissä ilmenee. Toissayönä näkemäni uni koskee henkilöä joka oli perheystävämme ja minulle aivan kuin veli, hyvin läheinen sellainen😊.

Siinä toissayön unessani kohtaan hänet: "Hän on nyt edessäni,  hohtavana, kirkkaana ja säteilee valoa ja rakkautta minuun, samalla näen hänen "fyysisen" olemuksen joka on vahva, terve ja nuorekas!. Jälleennäkemisen riemu on suunnaton, en voi pidättää kyyneleitäni. Ymmärrän tässä, että hän tuli auttamaan minua, tämä tunne on sanoinkuvaamaton en haluaisi tämän loppuvan....💖🙏."

Erittäin voimakas uni siis ja on niitä unia jonka muistan taas loppuelämäni, jota voidaan kutsua suoraksi kohtaamisuneksi!. Tiedoksi muuten jos jo huomasitkin, unet olisi hyvä kirjoittaa ylös Preesens-muodossa, niin kuin edellä teen!. Yhteinen tarinamme on monivaiheinen, koskettava ja sen koko kertominen veisi loppupäivän. Mutta riittänee, että kerron kun viimeisen kerran tapasimme sairaalassa, hänen sairastuttuaan. Istuin hänen seuranaan tunnin tai kaksi, kun menin hänen huoneeseen, hän jaksoi vielä tervehtiä sitten vaipui uneen kovan kupulääkityksen saattelemana. Sen jälkeen se oli minun yksinpuhelua ja muistelua yhteisistä hetkistä, tosin kerran puolessa välissä tunteenomaista tarinointiani hän havahtui ja sanoi "jatka vaan kertomista!". Sitten hän vaipui taas syvyyksiin. Jonkin ajan kuluttua siitä ajattelin lopettaa yksinpuheluni ja yritin lähteä varovasti etten herätä, yllätyksekseni hän vielä havahtui kun olin jo ovensuussa. Hän nousi puolittain istumaan joka oli fyysisestikin ihme ja hän sanoi minulle jotain hyvin kaunista!🙏. Vuosi oli 2002 kun hän astui valoon🌕. Hän siis näki näitä haasteitani ja tuli tuekseni, olemme hänen lähtönsä jälkeen tavanneet astraalimaailmoissa n 10 kertaa ja jokainen kerta on ollut aivan suurenmoinen, mutta tämä toissa öinen oli jotain erilaista!.

Toinen mielenkiintoinen uni oli siis viime yönä: "Tuntuu että olen Saksassa, minulla on poika joka on noin viisivuotias. Olemme jossain kaupungissa liikkuen jalan, yritämme kiiruhtaa kadun poikki jonnekin. Yhtäkkiä auto tulee minua kohti, joudun väistämään, mutta auto osuukin poikaani ja hän raahautuu auton alla, ollen kauhuissani. Auto pysähtyy, mitään ei tapahdu hetkeen, sitten poikani tulee auton alta ruhjeissa, mutta miltei ehjänä. Miten tämä on mahdollista, ihmettelen?!. Pian nousee autosta myös kuski, minua jonkin verran  vanhempi mieshenkilö. Hän selittää kiihtyneenä kovasti jotain saksaksi, ihmettelen kun kuitenkin ymmärrän hänen kieltään. Yritän saada pojalleni ambulanssin, mutta poikani ei halua lähteä. Sitten menemme jonnekin taloon jossa jokin seurue juhlii. Saan siellä pojalleni lepotilan ja käärin hänet huopaan ja olen hänen lähellään. Tunnelma on ihmeellisen leppoisa nyt, eikä ambulanssia eikä poliisia tarvittu. Pian poika kertoo, että hänen nimensä Ben Orr (The Cars yhtyeen basisti/laulaja, joka kuoli v 2000)"

Tässä onkin tulkittavaa!. Viimeöistä untani voidaan kutsua monikerrosuneksi, joka tarkoittaa sitä että samaan uneen sisältyy erilaisia merkityksiä. Eräs päämerkitys tässä on varmasti se, että minun tulisi hoitaa ja huomioida sisäistä lastani. (Tästä kirjoitin kesäkuussa "lapsi meissä" -kirjoituksessa.) Tämä osuu hyvin siihen, mitä olen nyt käynyt ja käyn läpi. Olin myös n 20-vuotiaana saksassa töissä ja inkarnaatioketjuuni sisältyy kokemuksia siellä ja muuallakin Keski-Euroopassa. Lisäksi, koska The Cars yhtye on ollut itselleni läheinen jo vuodesta 1984, niin kysymyksessä voi olla myös Benin paluu ihmiseksi ja hän halusi sen ilmoittaa. Unet voivat olla siis moniulotteisia niin kuin mekin olemme ihmisinä ja olemme matkalla enemmän siihen suuntaan.

Toivottavasti tämä kirjoitus aktivoi sinussa omaa unitulkintaa ja unennäkemistäsi enemmän! Unet saattavat hyvinkin saada myös enemmän huomioita tulevissa tapahtumissani😇.

Ja lopuksi, voisit kysyä itseltäsi: oletko unessa vai valveilla elämässäsi?!🙏

Kyselee Neptunikko unennäkijä, Tähtipoika Mika Kristian✨

                                                  MISSÄ RAKKAUS ON

Hei taas sinä sinä joka luet tätä blogiani😀!. 

Olen puhunut kursseilla viime aikoina mm. unen-aikaisesta opetuksesta ja akaasiamuistamisesta. Tässä ja ja varsinkin seuraavassa kirjoituksessani kohdataan näitä teemoja. 

Viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kolmen aikaan sohvaltani ihmetellen, missä olen. Halusin jatkaa siinä untani, siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä "ne" alkoivat työntää minulle taas asioita. Menin kuitenkin sänkyyni, toivoen, että olisin saanut siellä uudelleen unta. Se ei kuitenkaan onnistunut tuntiin tai kahteen, sillä tietoisuuteeni tuotiin opetuksellista informaatiota yhä, mutta kehoni antoi periksi ja nukahdin. Olin siis valmis kirjoittamaan tätä tekstiä jo silloin. Tämä sama malli toistui maanantain ja tiistain välisenä yönä, sillä erotuksella, että nyt heräsin sängystäni, mutta taas kolmen aikaan. Jokin osuus oli taas verrattain tiiviillä työrupeamalla tien päällä ihmisten parissa, joka oli omiaan toimimaan katalyyttinä tälle kaikelle!.

Minun oli kuitenkin täytynyt kohdata oma todellinen itseni ihmisenä viime viikkoina, tunsin nyt olevani valmis siihen. Muistin taas erään Zen-viisauden, jossa mestari kehotti oppilastaan olemaan kiitollinen kun joku astuu elämääsi, sekä myöskin avaamalla kiitollisena ovi lähtijälle🙏!

Kuinka ihminen tällä tasolla voikaan olla todella vasta matkansa alussa ymmärtääkseen mitä todellinen rakkaus on ja missä se on.?!. Olin taas siirtänyt vastuun omasta onnellisuudestani itseni ulkopuolelle, toisille ihmisille, sekä olin nähnyt tasapainottomuutta, valon- ja pimeyden toimintamalleja ihmisten välillä. Näissä olin ollut myös itse kokijana myös. Nyt tuli aika tarkastella asioita "laatikon ulkopuolelta", sen verran alkoi löytyä Kristalleja ja Timantteja silmänurkistani. Viime sunnuntai-iltana tuli hetki, jolloin oli aika liittää käteni yhteen. Joku voi kutsua sitä rukoukseksi, sitäkin se saattoi hyvin olla mutta ennen kaikkea se oli matka kohti ikuista itseäni kohti l. antautumista sisäiseen matkaan kohti omaa sieluni valoa🙏. 

Tätä se oli sohvakouluni joka alkoi sunnuntai-iltana. Olin saamassa rauhaa illassa ja siihen sohvalle siis nukahdin. Kun siitä yöllä heräsin olin hyvin kirkas ja tietoinen. Jokin vanha oli (taas) minussa kuollut, oli syytä päästää irti joistain vääristymistä, joita olin kantanut. Olin valmis ottamaan nyt siinä yössä opetusta, joka alkoi näin: "tutki ihmisyydessäsi miten rakkaus-käsitettä tulkitaan ja käytetään ihmisolentojen keskuudessa väärin ja mitä se aikaansaa. Tarkkaile myös itseäsi millä tavoin osallistut siihen ihmisyyden tasollasi ja tutki myös oppituntisi (elämäsi) eräitä syitä, miksi pukeuduit ihmiseksi. Sinä tunnet tähtien sanoman jo verrattain hyvin ja kykenet auttamaan ihmisiä. Mutta työskentelet itse samojen teemojen kanssa joita opetat toisille. Rakkaudettomuus ja arvottomuus ovat käsitteitä, jotka otit mukaasi ihmisyyden oppitunnillesi. Näe ne mielen harhoina. Rakkaus on aina mukanasi, kaikkialle minne kuljetkin. Rakkaus ei koskaan hylkää sinua! Se on lopulta liima joka liittää kaiken yhteen olevaisuudessanne💖"

Huh, siinäpä opittavaa taas ja eväitä uuteen matkaan, Jos sinä saat tästä joitain oivalluksia omaan elämääsi se olisi aivan suurenmoista😍. Moni saattaa tietää tämän periaatteen, mutta jokainen voi kysyä totuudenmukaisesti itseltään, elääkö sen todeksi omassa elämässään?!

Oppilaan tiellä: Mika Kristian👦